Kaunis ja käytännöllinen rantakassi

Lomat on nyt lomailtu osaltamme ja paluu arkeen iski kovaa vasten kasvoja, sillä tuliaisena toin kotiin flunssan jonka olen saanut nyt tartutettua myös miehelleni. Toistaiseksi tytär on selvinnyt ilman flunssaa ja toivotaan että näin myös jatkossa. 

Nyt kuitenkin haluan vielä vähän palata matkamme kuulumisiin ja esitellä teille matkalle hankkimani rantakassin, joka ilahdutti minua koko matkan. Rantakassejahan on vaikka minkä näköisiä ja kokoisia ja moni myös miellyttää esteettistä silmääni, mutta kun lähtee matkalle lentäen on otettava huomioon myös käytännöllisyys aspekti. Kotona minulla on siis rantakassina toiminut korikassi, joka on kaikessa klassisuudessaan hyvin kaunis ja niitä minulla onkin oikein kaksin kappalein ranskanmaalta raahattuna. Korikassia en ole kuitenkaan koskaan raaskinut lähteä raahaamaan ulkomaanmatkoille mukaan, en edes ennen tätä lapsiarkea, jolloin ylimääräisten kassien raahaaminen on käytännössä mahdotonta. Nyt siis tarvitsin laukun, joka on mahdollisimman kevyt ja pakkautuu pieneen tilaan. Kriteerinä laukulle oli myös se että sen voi pestä, jotta siitä olisi iloa vähän pidemmäksi aikaa. 

Kovien rantalaukkuetsintöjen jälkeen löysin itselleni englantilaisen Elizabeth Scarlett merkin Palmier Beach -rantalaukun Beach Famingo -nettikaupasta, joka on kevyt, pakkautuu pieneen tilaan, tehty 100 % puuvillasta, sen pystyy pestä koneessa ja kaiken lisäksi se on mielestäni hyvin kaunis. Laukussa on lyhyet hihnat ja pitkä hihna, joten niidenkin puolesta se oli todella monikäyttöinen. Loman loputtua mieheni kaatoi laukun päälle lapsemme soseen, joten vielä jää nähtäväksi lähteekö tahra pesukoneessa pois.

Rantalaukkupohdintoja tehdessäni minulla oli myös vaihtoehtona saman Elizabeth Scarlett -merkin toinen laukku, hieman käytännöllisemmän värininen Navy Ananas Beach Bag, mutta jotenkin valkoinen rantakassi veti minua enemmän puoleensa. Pohdin myös meiltä kotimaasta saatavaa Gauharin verkkokaupasta tilattavaa Large Linen Bag -nimistä kassia, mikä kaikessa yksinkertaisuudessaan olisi myös ollut hyvä valinta. Vaikka hyviä rantakassiehdokkaita löytyikin niin kuitenkin British Voguen Lifestyle -johtajan Instagram-tilillä näkemäni kuva valkokultaisesta palmulaukusta oli jäänyt mieleeni kaivertamaan. Ei pelkästään ulkonäkönsä takia vaan myös sen takia, että jos se kelpaa Voguen johdolle niin täytyyhän sen silloin olla jotenkin spesiaali :).

Follow my blog with Bloglovin

Uimapuku vauvalle

Koska tein postauksen omista uimapukuhankinnoistani, niin täytyyhän sitä myös tehdä vastaava tyttären uimapuvuista. Meillä on ollut aikaisemmin yksi painija mallinen vaaleanpunainen Muumi uimapuku, joka on toiminut tyttärellä vauvauinnissa uimapukuna. Painija mallinen uimapuku ei ole se kaikkein tyttömäisin uimapukumalli, mutta välttämätön vauvauinnissa ja täytyy myöntää, että onhan se todella söpö pienen päällä.

Nyt kuitenkin aurinkolomaa suunniteltaessa piti lähteä etsimään uimapukua, joka suojaisi lasta mahdollisimman paljon auringon valolta. Kaikki söpöt ja tyttömäiset uimapuvut siis sivuutin ja lähdin etsimään hihallisia ja lahkeellisia uv-uimapukuja. Näitä vauvojen uv-uimapukuja oli yllättävän vaikea löytää suhteellisen neutraaleissa väreissä, eli sellaisena johon oma silmä mieltyisi. Löysin kuitenkin muutaman, mitkä pistin tilaukseen. Homevialauran blogista sain vinkin tuohon vaaleanpunavalkoiseen uimapukuun ja sen pistinkin tilaukseen siitä syystä, että se oli yksi ainoista uimapuvuista, jossa oli pitkät hihat ja lahkeet ja näin ollen suojaa lasta parhaiten. Ostin myös H&M:stä toisen uv-uimapuvun, joka oli väriltään tummansinivalkoinen, mutta sitä en saanut enää tähän kollaasiin, sillä se oli alessa ja loppui kaupasta kokonaan, enkä löytänyt siitä enää edes kuvaa mistään. Laitoin kollaasiin kuitenkin muutaman muun uimapuvun, mitkä ovat hyvin saman henkisiä kuin hankkimani ja mitä pyörittelin aluksi myös omassa ostoskorissani. Keskimmäinen fiiliskuva on otettu Pinterestistä.

Näiden uimapukuhankintojen lisäksi olen hankkinut lapsellemme valkoisen lierihatun, valkoiset babyator-aurinkolasit ja purkin vauvoille tarkoitettua aurinkorasvaa varmuuden varalle auringon säteiltä suojautumiseen. 

1. Panos Emporio 2. Wheat 3. H&M 4. Beach & Bandits 

Follow my blog with Bloglovin

Uimapuku rantavaatteeksi

Olen pohdiskellut, mitä pakata mukaan rantavaatteiksi lomalle. Ennen olen aina pakannut pelkästään bikineitä ja suurimmaksi osaksi bandeau-mallisia sellaisia, jotta välttyisin rajoilta. Nyt kuitenkin myös uimapuvut kiinnostavat itseäni. Mietin, että johtuuko tämä kiinnostukseni uimapukuja kohtaan siitä, että raskaus on hiukan muuttanut vartaloani ja uimapuku voisi imarrella sitä bikinejä paremmin vai siksi, että uimapuvut ovat nyt olleet muotikansan suosikkeja ja siitä syystä silmänikin on niihin tottunut. Uimapuvut ovat myös kätevämpiä kuin bikinit lasten kanssa touhutessa. Oli syy mikä tahansa päätin pistää tilaukseen itselleni ensimmäisen uimapukuni. Väriksi valikoitui musta, mutta muutkin värit houkuttelivat. Ajattelin kuitenkin aloittaa neutraalilla värillä ja jos tykästyn uimapukuun niin voin harkita muunkin väristen ostamista.

Laitoin muutaman uimapuvun tilaukseen, jotka löytyvät myös alla olevasta kollaasista. Myös muut kollaasiin liittämäni uimapuvut olisin voinut tilata, mutta kun ihan kaikkea ei kuitenkaan voi ostaa:/. Keskimmäinen inspiraatiokuva on Pinterestistä.

1. Seafolly, 2. River Island, 3.H&M, 4.Seafolly, 5. Lascana

Aluksi innostuin miettimään erilaisia uimapukuja matkalle ja kun uimapuvut oli saatu tilattua aloin kartoittaa bikinivalikoimaani ja lopulta minun oli vielä tilattava yhdet bikinitkin. Mutta tosiaan uimapukusuunnittelun lisäksi aloin suunnitella myös lomalle otettavaa bikinivalikoimaa, joten niistä teen vielä oman postauksen. 

Follow my blog with Bloglovin

Perheloman tarpeessa

Täällä ollaan kehitetty kova matkakuume ja sitä helpottamaan tein vähän mielikuvaharjoittelua seuraavaa matkaa varten. Keräsin kuvia liittyen sellaisiin asioihin, mitä toivoisin saavani seuraavalta perhelomaltamme. Koska suunnittelemme lomailevamme vain viikon ja koko perheen voimin niin toivomuksena on mahdollisimman lyhyt lentomatka jonnekin lämpimään nauttimaan auringosta. Auringon ja lämmön lisäksi olisi ihana päästä pulahtamaan lämpimään turkoosiin veteen ja jaloitella pehmeällä hiekkarannalla.

Koska tarkoituksenamme on suunnata rantalomalle ja pienen lapsen kanssa tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hotellissa tulee vietettyä tavallista enemmän aikaa, on siis tärkeää valita myös hotelli huolella. Hotellissa tulisi olla mukavan kokoinen uima-allas viihtyisällä allasalueella. Olisi myös mukava jos hotelli olisi suhteellisen tyylikäs, mutta myös lapsiystävällinen. Lapsemme on vielä aika nuori, joten hänelle ei välttämättä tarvittaisi vielä mitään ylimääräistä aktiviteettia, mutta ei siitä haittaakaan ole jos sellaisia on. Meille vanhemmille taas toivon jonkunlaisia urheilu mahdollisuuksia hotellin puolesta, että matka ei menisi ihan lekotteluksi. 

Mitä hotellihuoneeseen tulee niin toivoisin huonetta parvekkeella ja merinäköalaa parvekkeelta. Haluaisin myös huoneen missä pystyy tekemään itse ruokaa tarvittaessa. All Inclusive -paketit eivät ole minua varten, sillä kyllästyn syömään samassa paikassa päivästä toiseen ja lämpimässä en muutenkaan syö tuhdisti päivisin. Myös lapsen ruokailut on helpompi hoitaa omassa huoneessa. Iltaisin tapaamme sitten käydä ravintoloissa ja sitä varten olisi tietysti mukava, jos hotellin lähistöltä löytyisi jokunen mukava ravintola. Toivomuslistalta löytyykin myös hyvä ruoka ja juoma, jotka kuuluvat mielestäni olennaisena osana matkailuun. 

Vaikka suuntaammekin rantalomalle, olisi myös mukava jos kohteesta pääsisi suhteellisen helposti johonkin kaupunkiin pilvisen sään yllättäessä tai muuten vaan ottamaan aikalisää auringolta. Tässähän tulikin jo aikamoinen lista toivomuksia, joten katsotaan millaisen loman saamme kasaan ja joudummeko joustamaan jostain toiveistamme.

Kuvat: Pinterest

Follow my blog with Bloglovin

Etelä-Ranskan Road Trip osa 2.

Etelä-Ranskan viinitiloilla ja maaseudulla kiertelyn jälkeen suuntasimme automme kohti rannikkoa ja hotelliamme, joka sijaitsi Rayol-Canadel-sur-Mer -nimisessä paikassa. Hotelli sijaitsi rinteessä, meren tuntumassa niin että näkymä parvekkeeltamme oli fantastinen. Jopa sää näytti nyt parastaan ja oli muuttunut alkumatkamme toppatakkisäistä aurinkoiseksi ja lämpimäksi. 

Koska saavuimme hotelliimme vasta iltapäivällä, jäi meille hyvin aikaa hieman siistiytyä ja lähteä sen jälkeen etsimään itsellemme illallispaikkaa. Ravintola löytyikin hotellimme läheltä, samaan hotelliin kuuluvasta rannempana sijaitsevasta osasta. Kaikki lähistöllä sijaitsevat ravintolat eivät enää olleet auki ja muun muassa siitä syystä off-seasonin saattoi jo aistia. Valitsemamme ravintola oli kuitenkin oikein hyvä ja olisimme mielellämme jääneet sinne vielä nauttimaan jälkiruokiakin mieheni syntymäpäivän kunniaksi, mutta pikkuneitimme päätti toisin ja palasimme hotellihuoneeseen nukuttamaan häntä.

Seuraava päivä alkoi aamupalasta nauttien hotellimme terassilla, josta oli myös aivan mahtava näköala merelle. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme yhteen Etelä-Ranskan lempikohteistani Saint Tropeziin. Saint Tropezin kaupunki on kuvan kaunis vanha kaupunki, joka tarjoaa luksus-liikkeiden lisäksi, pieniä putiikkeja ja kujia ja muutenkin ihanan kylämäisen tunnelman. Kaupunki on täynnä pieniä vanhoihin kivitaloihin rakennettuja taloja, joiden värimaailma vaihtelee pastellin eri sävyissä. 

Aikaisemmilla kerroilla olemme tulleet Saint-Tropeziin lautalla, joka kuljettaa kesä-aikaan turisteja ainakin Juan Les Pinsistä ja Cannesista. Lautta on ollut hyvä vaihtoehto turistikaudella, jolloin matkan saa viettää ulkona lautalla auringosta nauttien. Autollakin toki paikanpäälle pääsee, mutta ilmeisesti turistikaudella tie on niin tukossa, että perille pääsemiseen tarvitsee ainakin hyvät hermot ruuhkissa seisomista varten. Meillä syyskuun lopulla pahimmat ruuhkat olivat jo ohitse, mutta silti matkan tekeminen ei ollut mitenkään rivakkaa. 

Vietimme Saint Tropezissa tällä kertaa päivän, eli hiukan pidempään kuin aikaisemmin lautalla sinne matkustaessamme, ja pääsimme näkemään nyt myös kuuluisat beach clubit, joihin tosin emme tälläkään kertaa jääneet aikaamme viettämään. Mikä itselle ensimmäisellä Saint Tropez -vierailulla tuli yllätyksenä, oli se että keskustan tuntumassa ei näkynytkään hulppeita beach clubeja, niin kuin olin kuvitellut. Rannalle toki pääsi myös keskustan lähistölläkin, mutta se oli enemmänkin pienikokoinen hiekkasärkkä. Kuuluisat beach clubit siis sijaitsevat niemen toisella puolella, jonne menee autolla n.10 min, joten aikaisemmin lautalla liikennöidessämme emme halunneet tuhlata aikaa beach clubille siirtymisiin ja siksi clubit jäivät silloin näkemättä. Nyt autolla liikennöidessämme oli helppo käydä ihastelemassa rantaa ja clubeja, mutta päädyimme silti tälläkin kertaa viettämään päivämme kaupungilla rantojen sijaan.

Kiertelimme päivän kaupungilla ja päädyimme lounastamaan Diorin kahvilaan, jonne meidän oli tosin tarkoitus mennä vain kahville, mutta päädyimme jostain syystä ruokailijoiden puolelle istumaan ja tilasimme sitten samalla myös ruokaa. Kahvila on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen, ja kuinka hieno tuo logo-kahvi onkaan. Myös Chanelin liike on ihan itsessään näkemisen arvoinen, sillä kuinka usein olet törmännyt liikkeen sisällä omaan uima-altaaseen. Kaupungista löytyy myös jonkun verran sisustusliikkeitä ja itselleni tarttui liikkeistä tällä kertaa mukaan pieni kultainen sisustusananas. Tällä kertaa satuimme kaupunkiin keskiviikkona, mutta jos olet paikan päällä tiistai- tai lauantaiaamulla, kannattaa katsastaa myös Saint Tropezin markkinat, josta löytää ihanien korikassien ja aurinkohattujen lisäksi esimerkiksi Louis Vuittonin vintage löytöjä.

Saint Tropezista suuntasimme Cannesiin, joka oli viimeinen majapaikkamme tällä matkalla. Itse Cannesista en ehtinyt tältä matkalta ottaa kuvia, sillä perjantai hujahti kaupoissa kiertelyyn ja lounastamiseen. Cannes kuuluu myös omiin suosikkikaupunkeihin, mitä Etelä-Ranskaan tulee ja siitä syystä se valikoituikin yhdeksi kohteeksi tälle matkallemme. Pidän myös Nizzasta, mutta aikataulullisista syistä jätimme Nizzan tällä kertaa väliin ja valitsimme kompaktimman Cannesin kaupunkikohteeksemme. 

Lauantaina, eli viimeisenä päivänämme Ranskassa päätimme tutustua vielä yhteen meille  ennestään tuntemattomaan paikkaan eli Villefranche Sur Meriin. Kyseinen kylä oli ollut tutustumis-listallamme jo Ranskan vaihtari vuodestamme saakka, mutta jäänyt aina jostain syystä väliin. Nyt siis vihdoin pääsimme paikan päälle ja ihastuimme palavasti. Mieheni kävi jo jopa katselemassa asuntojen myynti-ilmoituksia. Ei sillä, että kesä asunto olisi meille tällä hetkellä mitenkään ajankohtainen, mutta saahan sitä aina unelmoida. 

Parkkeerasimme automme kylän keskellä sijaitsevalle parkkipaikalle, mistä lähdimme laskeutumaan suhteellisen jyrkkää rinnettä rantaan, kokoajan ihastellen mahtavaa postikorttimaisemaa. Rannan tuntumassa oli pieniä kahviloita ja ravintoloita, joista saattoi ihastella merimaisemaa ja kauniita purjeveneitä. Pysähdyimme yhden tavintolan terassille nauttimaan kevyttä purtavaa joka oli ihanan tuoreista raaka-aineista tehty ja maukas annos. Muutamien valokuvien ja viimeisen jäätelön nauttimisen jälkeen meidän oli hyvästeltävä tämä ihana pieni kylä ja suunnattava kohti lentokenttää. 

Matka oli taas kerran päätöksessään ja oli aika palata kotiin. On ihanaa matkustaa ja nähdä uusia paikkoja, mutta on myös kiva palata kotiin arjen pariin. Nyt lapsen kanssa arvostaa vielä enemmän kotiin paluuta ja arjen rutiineja. Vaikka matka kuinka ihana onkin, niin lapsen kanssa matkustaessa saa suunnitella ja aikatauluttaa asioita vielä paljon normaalia enemmän ja siksi arki kotona tuntuukin mukavalta vaihtelulta matkustelulle.

Siirry Etelä-Ranskan Road Trip osa1.

Follow my blog with Bloglovin

Etelä-Ranskan Road Trip osa 1.

Viikon Road Trip-matkasta on hankala lähteä kirjoittamaan mitään lyhyttä selostusta, mutta yritän silti saada tiivistettyä jotenkin kompaktisti reissumme pääpointit. Jaan postauksen kahteen osaan, niin että ensin kerron alkumatkastamme, joka keskittyi Etelä-Ranskan maaseudulle, pitäen kuitenkin sisällään eri kaupungeissa käymisen sekä viinitilalla vierailun. Toisessa postauksessa kerron loppumatkastamme Etelä-Ranskan rannikon lempi kohteissani.

Kentälle saavuttuamme suuntasimme suoraan vuokraamaan autoa, jolla lähdimme kohti ensimmäistä majapaikkaamme, joka sijaitsi Dionsissa. Majapaikkamme oli ranskalaispariskunnan ylläpitämä maalaisromanttisen rustiikkinen ja juuri sellainen kun olin kuvitellutkin talojen olevan ranskan maaseudulla.

Koska ensimmäinen päivämme oli kulunut suurimmalta osin autolla matkustamiseen, päätimme lähteä illaksi vierailulle lähellä sijatsevaan Uzesin kaupunkiin, jota majapaikkamme isännät meille suosittelivat. Uzes oli ihana pieni ranskalainen kaupunki, joka kuitenkin ainakin näin sunnuntai iltapäivästä oli aika hiljainen. Sunnuntaitori oli vielä hetken auki, kun saavuimme torille ja oli mukava kierrellä kojuja, jotka tarjosivat erilaisia paikallisia käsitöitä. Hetken ihasteltuamme kaupunkia, etsimme itsellemme illallispaikan. Tältä matkalta en lähtisi antamaan mitään erikoisia ravintolavinkkejä, sillä emme olleen ottaneet selvää etukäteen hyvistä ravintoloista, kuten normaalisti ennen lasta teimme. Valitsimme ummikkona ravintolamme kun nälkä yllätti ja kun se sopi pikkutyttömme aikatauluun. Onneksemme tälläkin kertaa ravintolaksi valikoitui kelpo paikka, jossa viini oli erinomaista. Uzes oli siis kaikin puolin tutustumisen arvoinen paikka ja olisihan siellä voinut viipyä hiukan pidempäänkin.

Seuraava aamumme käynnistyi majapaikkamme emännän loihtimalla aamiaisella, joka oli oikein hyvää ja näkymäkin terassilta oli mukavasti suoraan uima-altaalle, ainoastaan aurinkoinen sää puuttui. Aamiaisen jälkeen suuntasimme automme kohti Montpellieriä. 

Montpellier ei näyttäytynyt meille ihan parhaassa valossa, sillä ilma oli niin kylmä ja sateinen, että jouduimme suuntaamaan ensimmäisenä Uniqlolle ostamaan kevytuntuvatakit, jotta tarkenimme kierrellä kaupungilla. Keskustan laidalta löytyi kuitenkin hieno puisto, josta oli hienot näkymät ympäröivään maastoon. Kova sade hidasti liikkumistamme ja siitä syystä kuva kaupungista jäi vähän pintapuoliseksi, mutta onpahan syy tulla vierailemaan kaupungissa uudemmankin kerran.

Kolmantena päivänä hyvästelimme ensimmäisen majapaikkamme ja lähdimme autolla kohti Etelä-Luberonissa sijaitsevaa paikkaa nimeltä La Tour-d'Aigues. Matkalla poikkesimme ensin Pont du Gard -akveduktille, jota majapaikkamme isännät olivat meille suositelleet. Akvedukti oli oikea turistirysä, mutta silti mielestäni näkemisen arvoinen. 

Akveduktilta suuntasimme kohti Avignonia. Avignonin keskusta oli muurin ympäröimä idyllinen pieni kaupunki. Kiertelimme hetken kaupungilla ja pysähdyimme lounastamaan ja nauttimaan vihdoin aurinkoisesta ja lämpenevästä säästä, ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa majapaikkaamme.

Toisessa majapaikassamme viivyimme vain yhden yön, joten nukkumisen lisäksi ehdimme nauttia siellä vain illallisen ja aamiaisen, ennen kuin matkamme jatkui. Illallisesta on kuitenkin mainittava erikseen, sillä majapaikkamme omistajan äiti loihti vieraille illallisen ja itse päädyin tilaamaan tonnikalapihvin, joka oli todella hyvää. Myös mieheni pihvi-annos maistui maukkaalle.

Neljäntenä päivänä heräsimme ja suuntasimme automme kohti Chateau La Costen -viinitilaa. Viinitila oli suuri ja siellä olisi voinut lähteä opastetulle viinin maistelu kierrokselle tai jäädä nauttimaan lounasta heidän tyylikkäässä ravintolassaan, mutta meille riitti tilan ihastelu omatoimisesti, sekä muutaman tuliaisviinin valitseminen ennen kuin jatkoimme matkaamme. Kohde oli kuitenkin sen verran hieno, että sinne olisi mielellään majoittunut ja jäänyt ihastelemaan ympäristöä vähän pidemmäksikin ajaksi... Ehkä sitten seuraavalla kertaa, kun matkassa ei ole mukana pientä vauvaa.

Viinitilalta suuntasimme automme kohti Aix-en-Provencea. Ihastuin kaupunkiin ja sen pieniin kauniisiin kujiin. Meillä oli vain yksi iltapäivä aikaa tutustua kaupunkiin, mutta olisin itse jäänyt sinne mielelläni pidemmäksikin aikaa. Tällaiselle shoppailuintoilijalle kaupunki tarjosi laajan valikoiman erilaisia ihania kauppoja, joissa tosin en itse ehtinyt hirveästi vierailemaan. Ainoa miinus kaupungissa oli amerikkalaiset turistit, joita kaupungissa oli yllättävän paljon. Jos kuitenkin joku kaupunki pitäisi mainita matkamme kohteista niin Aix olisi listan kärjessä, sillä se kolahti minuun kovaa. Iltapäivällä jouduimme toteamaan, että oli aika lähteä kohti seuraavaa majapaikkaamme ja jätettävä Aix-en-Provence taaksemme.

Siirry Etelä-Ranskan Road-Trip osa 2.

Follow my blog with Bloglovin

Lentäminen vauvan kanssa

Kun lähdimme ensimmäistä kertaa matkalle 2,5 kk lapsemme kanssa, minua mietitytti kysymys: mitä ottaa mukaan lentokoneeseen vauvan kanssa. Kovan googlailun tuloksena sain tilattua ja pakattua itselleni tarvikkeet, joilla koin selviäväni matkasta. 

Nyt olemme tulleet toiselta matkaltamme, jonka aikana lapsemme oli 4,5 kk ikäinen. Pakattavat tavarat olivat suhteellisen samoja kuin edelliselle kerralle pakattaessa, joten ajattelin listailla niitä, jos joku muukin on näitä asioita pohtinut.

Koska lapsemme matkustaa sylilapsena, ei hänellä ole omaa laukkukiintiötä, joten tämä oli otettava huomioon pakatessa. Ruumaan saa kuitenkin laittaa lasten vaunut ja turvakaukalon maksutta. Pyöriteltyämme ajatusta Bugaboo-rattaidemme mukaan ottamisesta, pakkaamisesta ja purkamisesta, mikä ei meitä pahemmin innostanut, niin päädyimme ostamaan matkarattaat. Tämä siksi, että Bogaboo-rattaat ovat aika painavat itsessään ja koska emme halunneet niitä koneeseen kolhittavaksi. Mietittyämme erilaisia vaihtoehtoja, päätimme tilata meille Babyzen Yoyo -matkarattaat, jotka saa mukaan käsimatkatavaroihin ja jotka eivät paljoa paina.

Käsimatkatavaroiksi meille siis valikoitui hoitolaukku, minkä sisään koneeseen mentäessä mahdutan myös olkalaukkuni, matkarattaat ja miehelleni weekender-laukku. Ruumaan laitoimme lisäksi kaksi vedettävää matkalaukkua ja Ranskan matkaamme varten myös turvaistuimen.

Hoitolaukkuun pakkasin mukaan pääasiassa kaikki samat tarvikkeet, mitä muutenkin kannan siellä mukanani - täältä näet hoitolaukun sisällön. Sen lisäksi otin vauvan panadolit ja kuumemittarin mukaan ja nesteisiin mukaan vielä käsidesi, huulirasva ja käsirasva itselle. Itselleni pakkasin käsilaukkuun passit, lompakon, puhelimen, liput ja hotellivaraukset sekä avaimet. Isompaan kassiin tuli pakattua, aurinkolasit, vaihtopaidat vanhemmille, lämmin huivi, liivinsuojat, käsikäyttöinen rintapumppu ja miehelle romaani (itsellä ei valitettavasti ollut aikaa lukea).

Ennen matkaa: 

- Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana muistuttaisin kaikkia vauvan kanssa ulkomaille lähtijöitä hankkimaan lapselle hyvissä ajoin ennen matkaa oman passin, jotta sen kanssa ei tule kiire. Itsellä se jäi vähän viimetippaan, mutta onneksemme keskellä kesää ei poliisiasemalla ollut ruuhkaa.

- Itse koin mielekkääksi varata lentolippujemme yhteydessä myös istumapaikat (pientä maksua vastaan), jolloin varmistin sen että saamme istua vierekkäin mieheni kanssa ja pääsemme istumaan koneen takaosaan. Koneen takaosaan halusin siitä syystä, että sieltä voi olla mahdollisuus saada koko kolmen istuttava penkkirivi käyttöön, sillä mitä peremmällä koneessa istumapaikka sijaitsee sitä todennäköisemmin yksittäinen paikka riviltä jää tyhjäksi, jos koneessa on tilaa. Takaosassa istumme myös lähellä vessaa, mikä helpottaa vauvankanssa tehtäviä vessa reissuja. Ensimmäisellä lennollamme Osloon tämä onnistui ja saimme lapsellemme oman istuimen, mutta toisella matkalla kone oli niin täynnä, että lapsi matkusti normaalin tilanteen mukaan sylissäni koko matkan.

- Jos et ole ajatellut ottaa turvaistuinta mukaan matkalle, niin suosisin omalla autolla tulemista kentälle. Tällöin vauva matkustaa mukavasti omassa istuimessaan kentälle ja takaisin, eikä tarvitse tilata erikseen taksia turvaistuimella ja jännittää tuleeko sellaista vai ei.

- Lähde kentälle ainakin 30 min aikaisemmin, mitä olet ennen lapsen kanssa matkustamista lähtenyt. Tämä vähentää omaa stressitasoa huomattavasti.

Kentällä:

- Lähtöselvitys toimii muuten samalla tavalla, kuin ilman lastakin, mutta jos sinulla on ruumaan laitettavat rattaat tai turvaistuin niin ne viedään erilliselle kookkaille tavaroille tarkoitetulle linjalle (kuten golf-bagit, sukset, yms.). Tähänkin tiskiltä neuvotaan hyvin, joten mitään ongelmaa ei ainakaan itselleni tullut. Pitkään ennen matkaa kuitenkin mietin, että miten suojata ruumaan laitettava turvaistuin. Pohdin monia myytäviä suojapussivaihtoehtoja, mutta vasta yli sadan euron hintaan löysin suojan, joka olisi pehmustettu. Koska turvaistuin itsessäänkään ei montaa sataa maksa, en innostunut tällaisesta suojasta. Päädyin siis improvisoimaan suojapussin, eli käärin kentällä turvaistuimen mustaan jätesäkkiin ja sen pistin vielä Ikeasta ostamaani Dimpa-säilytyspussiin jonka pitkien hihnojen ansiosta turvaistuinta oli vielä helppo kantaa (meillä Maxi-Cosi Cabriofix -istuin). Tällä menetelmällä meidän turvaistuin säilyi tästä matkasta naarmuitta. Jos ottaisin rattaat mukaan ruumaan, niin niiden suojaamiseen olisin varmasti investoinut johonkin järeämpään suojaan.

- Helsinki-Vantaan lentokentällä on varattu erikseen turvatarkastus lapsiperheille, joten ei tarvitse pelätä tukkivansa normaalia turvatarkastusjonoa.

- Pienen lapsen kanssa saa myös ottaa kentälle enemmän nesteitä mukaan, eli ei tarvitse miettiä maidonkorvikkeiden tai muiden mössöjen mahtumista normaaliin nesteille tarkoitettuun kiintiöön.

- Vähän myös itse stressailin Yoyo-matkarattaidemme vastaanottoa käsimatkatavaroina, mutta sekä Finnairilla, että Norwegianilla matkarattaat sai ottaa koneeseen mukaan mukisematta. Meidän koneessa tulomatkalla Ranskasta, taisi olla meidän lisäksi ainakin kahdet muutkin Yoyo-rattaat mukana, joten ne tunnetaan kentillä jo ilmeisen hyvin. Edes Norwegian ei niitä kieltänyt, vaikka muutamasta sentistä jää ilmeisesti kiinni virallisten mittojen perusteella.

- Kentällä ennen koneeseen menoa on hyvä vielä käydä vessassa vaihtamassa vauvalle vaippa, että ei heti tarvitsisi koneessa sitä tehdä. Jos vaan aikaa riittää niin kannattaa myös syöttää lapsi, niin jaksaa paremmin, jos koneeseen ei heti pääsekään sisään ja joutuu odottelemaan.

Koneessa:

- Lentoemännät auttavat ystävällisesti ensikertalaista vauvan turvavyön laittamisen kanssa, jos apua tarvitsee ja antavat varmuuden varalle vauvan pelastusliivin. 

- Olin kuullut pelotteluja vauvan korvien lukkoon menemisestä ja siitä, kuinka pitäisi imettää tai vaihtoehtoisesti juoda pullosta koneen noustessa, välttääkseen tämän. Ensimmäisellä lennolla tein työtä käskettyä ja imetin vauvaa koneen noustessa, sen pelossa että vauva huutaisi. Tämä imettämisasento riitelee kuitenkin sen ohjeen kanssa, jonka mukaan vauvan pitäisi noustessa olla kasvot menosuuntaan päin. Koska ensimmäisen lentokerran jälkeen totesin, että vauvamme korvat eivät reagoineet millään tavalla nousuun/laskuun, pystyin seuraavilla kerroilla hyvillä mielin noudattamaan koneen sääntöä pitää vauva kasvot menosuuntaan päin. 

- Jos vauva saa oman istuimen ja pystyy loikoilemaan omalla penkillä, muista silti turvavöiden käyttö. On myös hyvä varoa mahdollisesti ylösnostettua käsinojaa, että se ei pamahda vauvan päähän vahingossa (tämän neuvon löysin Noora&Noora -blogin reissuoppaasta).

-Koneen vessassakin tuli kokeiltua vaipanvaihtoa ja se toimi yllättävän hyvin.

- Pidemmillä lennoilla on hyvä keksiä lapselle erilaisia virikkeitä, jotta vältyttäisiin itkuraivareilta. Kävely keskikäytävällä, lelut, vaipanvaihto vessassa yms. pitävät vauvan yleensä ainakin hetkellisesti tyytyväisenä. Meillä vauva on aika kova nukkumaan, joten se helpotti lentoamme.

Nizzaan saavuttuamme mieheni oli kuullut vieressä istuvan naisen kertovan ihmeissään miehelleen, että vieressä istuva vauvamme ei ollut huutanut koko matkalla kertaakaan. En voinut olla kuin ylpeä vauvastamme ja todeta, että ehkä teimme edes jotain oikein, että lento sujui niin hyvin. Tällä kertaa siis näin positiivinen kokemus, mutta jokainen kerta on omanlaisensa ja aina lapsen fiilikseen ei itse pysty vaikuttamaan. Toivottavasti näistä vinkeistä on myös hyötyä jollekin muulle vauvan kanssa ensikertaa matkustavalle.

Follow my blog with Bloglovin

Lomafiilistelyä

kuvat: pinterest

Lomamme Etelä-Ranskassa häämöttää edessä ja täytyy myöntää, että sitä on kyllä odotettu. Yleensä olemme viettäneet mieheni kanssa yhden viikon kesälomasta jossain etelämpänä "varmaa lämpöä ja lomafiilistä" hakien. Tänä vuonna kuitenkin lapsemme oli vielä niin nuori kesälomien aikaan, että Oslon matka sai riittää ulkomaan matkaksi meille ja siirsimme etelän matkaamme myöhempään ajankohtaan. Koska kesä Suomessa ei tänä kesänä oikein näyttänyt parastaan, niin on tämä loma enemmän kuin tervetullut. Tarkoituksena on siis lentää Nizzaan, josta vuokraamme auton ja sillä kierrämme Provencea ja vähän muuallakin Etelä-Ranskassa. Koska Nizza ja sen ympäristö on minulle ja miehelleni jo ennestään aika tuttu aikaisempien lomiemme, sekä puolivuotisen vaihto-oppilasvuotemme ansiosta, on tällä lomalla tarkoitus kierrelle enemmän maaseudulla laventelipeltojen ja viinitilojen merkeissä. Lomamme loppupuolella on kuitenkin tarkoitus myös viettää aikaa tutummissa kaupungeissa, joten Saint-Tropezia, Cannesia ja Nizzaa ei tälläkään reissulla meinata kokonaan skipata. Voi kun loma jo alkaisi!