Etelä-Ranskan viinitiloilla ja maaseudulla kiertelyn jälkeen suuntasimme automme kohti rannikkoa ja hotelliamme, joka sijaitsi Rayol-Canadel-sur-Mer -nimisessä paikassa.
Hotelli sijaitsi rinteessä, meren tuntumassa niin että näkymä parvekkeeltamme oli fantastinen. Jopa sää näytti nyt parastaan ja oli muuttunut alkumatkamme toppatakkisäistä aurinkoiseksi ja lämpimäksi.
Koska saavuimme hotelliimme vasta iltapäivällä, jäi meille hyvin aikaa hieman siistiytyä ja lähteä sen jälkeen etsimään itsellemme illallispaikkaa. Ravintola löytyikin hotellimme läheltä, samaan hotelliin kuuluvasta rannempana sijaitsevasta osasta. Kaikki lähistöllä sijaitsevat ravintolat eivät enää olleet auki ja muun muassa siitä syystä off-seasonin saattoi jo aistia. Valitsemamme ravintola oli kuitenkin oikein hyvä ja olisimme mielellämme jääneet sinne vielä nauttimaan jälkiruokiakin mieheni syntymäpäivän kunniaksi, mutta pikkuneitimme päätti toisin ja palasimme hotellihuoneeseen nukuttamaan häntä.
Seuraava päivä alkoi aamupalasta nauttien hotellimme terassilla, josta oli myös aivan mahtava näköala merelle. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme yhteen Etelä-Ranskan lempikohteistani Saint Tropeziin. Saint Tropezin kaupunki on kuvan kaunis vanha kaupunki, joka tarjoaa luksus-liikkeiden lisäksi, pieniä putiikkeja ja kujia ja muutenkin ihanan kylämäisen tunnelman. Kaupunki on täynnä pieniä vanhoihin kivitaloihin rakennettuja taloja, joiden värimaailma vaihtelee pastellin eri sävyissä.
Aikaisemmilla kerroilla olemme tulleet Saint-Tropeziin lautalla, joka kuljettaa kesä-aikaan turisteja ainakin Juan Les Pinsistä ja Cannesista. Lautta on ollut hyvä vaihtoehto turistikaudella, jolloin matkan saa viettää ulkona lautalla auringosta nauttien. Autollakin toki paikanpäälle pääsee, mutta ilmeisesti turistikaudella tie on niin tukossa, että perille pääsemiseen tarvitsee ainakin hyvät hermot ruuhkissa seisomista varten. Meillä syyskuun lopulla pahimmat ruuhkat olivat jo ohitse, mutta silti matkan tekeminen ei ollut mitenkään rivakkaa.
Vietimme Saint Tropezissa tällä kertaa päivän, eli hiukan pidempään kuin aikaisemmin lautalla sinne matkustaessamme, ja pääsimme näkemään nyt myös kuuluisat beach clubit, joihin tosin emme tälläkään kertaa jääneet aikaamme viettämään. Mikä itselle ensimmäisellä Saint Tropez -vierailulla tuli yllätyksenä, oli se että keskustan tuntumassa ei näkynytkään hulppeita beach clubeja, niin kuin olin kuvitellut. Rannalle toki pääsi myös keskustan lähistölläkin, mutta se oli enemmänkin pienikokoinen hiekkasärkkä. Kuuluisat beach clubit siis sijaitsevat niemen toisella puolella, jonne menee autolla n.10 min, joten aikaisemmin lautalla liikennöidessämme emme halunneet tuhlata aikaa beach clubille siirtymisiin ja siksi clubit jäivät silloin näkemättä. Nyt autolla liikennöidessämme oli helppo käydä ihastelemassa rantaa ja clubeja, mutta päädyimme silti tälläkin kertaa viettämään päivämme kaupungilla rantojen sijaan.
Kiertelimme päivän kaupungilla ja päädyimme lounastamaan Diorin kahvilaan, jonne meidän oli tosin tarkoitus mennä vain kahville, mutta päädyimme jostain syystä ruokailijoiden puolelle istumaan ja tilasimme sitten samalla myös ruokaa. Kahvila on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen, ja kuinka hieno tuo logo-kahvi onkaan. Myös Chanelin liike on ihan itsessään näkemisen arvoinen, sillä kuinka usein olet törmännyt liikkeen sisällä omaan uima-altaaseen. Kaupungista löytyy myös jonkun verran sisustusliikkeitä ja itselleni tarttui liikkeistä tällä kertaa mukaan pieni kultainen sisustusananas. Tällä kertaa satuimme kaupunkiin keskiviikkona, mutta jos olet paikan päällä tiistai- tai lauantaiaamulla, kannattaa katsastaa myös Saint Tropezin markkinat, josta löytää ihanien korikassien ja aurinkohattujen lisäksi esimerkiksi Louis Vuittonin vintage löytöjä.
Saint Tropezista suuntasimme Cannesiin, joka oli viimeinen majapaikkamme tällä matkalla. Itse Cannesista en ehtinyt tältä matkalta ottaa kuvia, sillä perjantai hujahti kaupoissa kiertelyyn ja lounastamiseen. Cannes kuuluu myös omiin suosikkikaupunkeihin, mitä Etelä-Ranskaan tulee ja siitä syystä se valikoituikin yhdeksi kohteeksi tälle matkallemme. Pidän myös Nizzasta, mutta aikataulullisista syistä jätimme Nizzan tällä kertaa väliin ja valitsimme kompaktimman Cannesin kaupunkikohteeksemme.
Lauantaina, eli viimeisenä päivänämme Ranskassa päätimme tutustua vielä yhteen meille ennestään tuntemattomaan paikkaan eli Villefranche Sur Meriin. Kyseinen kylä oli ollut tutustumis-listallamme jo Ranskan vaihtari vuodestamme saakka, mutta jäänyt aina jostain syystä väliin. Nyt siis vihdoin pääsimme paikan päälle ja ihastuimme palavasti. Mieheni kävi jo jopa katselemassa asuntojen myynti-ilmoituksia. Ei sillä, että kesä asunto olisi meille tällä hetkellä mitenkään ajankohtainen, mutta saahan sitä aina unelmoida.
Parkkeerasimme automme kylän keskellä sijaitsevalle parkkipaikalle, mistä lähdimme laskeutumaan suhteellisen jyrkkää rinnettä rantaan, kokoajan ihastellen mahtavaa postikorttimaisemaa. Rannan tuntumassa oli pieniä kahviloita ja ravintoloita, joista saattoi ihastella merimaisemaa ja kauniita purjeveneitä. Pysähdyimme yhden tavintolan terassille nauttimaan kevyttä purtavaa joka oli ihanan tuoreista raaka-aineista tehty ja maukas annos. Muutamien valokuvien ja viimeisen jäätelön nauttimisen jälkeen meidän oli hyvästeltävä tämä ihana pieni kylä ja suunnattava kohti lentokenttää.
Matka oli taas kerran päätöksessään ja oli aika palata kotiin. On ihanaa matkustaa ja nähdä uusia paikkoja, mutta on myös kiva palata kotiin arjen pariin. Nyt lapsen kanssa arvostaa vielä enemmän kotiin paluuta ja arjen rutiineja. Vaikka matka kuinka ihana onkin, niin lapsen kanssa matkustaessa saa suunnitella ja aikatauluttaa asioita vielä paljon normaalia enemmän ja siksi arki kotona tuntuukin mukavalta vaihtelulta matkustelulle.
Follow my blog with Bloglovin
